Vuorenhuiput valmiina

 

Toissapäivänä pilkahti aurinko. Niin minäkin, äkkiä, peitto kainalossa pihalle ottamaan kuvaa. 

Tähän aikaan vuodesta tuntuu, että on mahdonta saada tarpeeksi hyvää otosta.

 

Työ on tehty tasasivuisista kolmioista. Ruskeaa on vain hitusen, mutta se teki terää muuten musta-harmaa-valkoiseen pintaan. 

Tämä on täysin vastaava kuin aiemmin tehty Vaahtopäitä työ. Nyt vain siniset on korvattu ruskealla. 

 

Tässä sitä yritetään pyöriä johonkin suuntaan, jotta kuvaan saisi hyvät, oikeat värit. 

Auringossa korostuu ruskea, joita työssä ei loppujen lopuksi ole paljoa. 

Yksi lentävä taikamatto. Tai ainakin näyttää siltä.

 

Ei tämä parane kuvia lisäämällä. Mielestäni luonnossa peitto on kyllä kauniimpi. 

Tästä tuli reilun kokoinen, n. 135 x 195 cm. 

Kolmiomalli on edelleen kiva tehdä. 

Torkkupeitto nuorelle

Pikainen peitto, eli 4:ssä päivässä/ illassa tehty torkkupeitto päätyi nuorelle tuparilahjaksi.

Asunnossa on neutraalit värit, eli valkoinen, musta ja harmaa.

Tarkoituksena oli kokeilla amerikan malliin rag quilt:ia, sen nopeuden ja ihanan muhkeuden vuoksi. 

Mutta tämä peitto jäi kauas taakse serkuistaan, koska mun saumat ei rispaantuneet.

Ohjeen mukaan  päällinen ja tausta tehdään flanellista ja väliin laitetaan fleeceä. 
Täältä Suomen perähikiästä kun ei saa kauniita flanelli kankaita, niin oli pakko soveltaa.

Päälliseen tuli flanellia ja puuvillaa sekaisin ja tein taustan fleecestä. Väliin laitoin polyestervanua, ettei peitto olisi liian raskas. 

Leikkasin saumat auki ja työnsin peiton koneeseen inoissani, että kohta on saumat sykkyrässä, siis tuossa  päällä. No eihän ne saumat mihinkään kipristyneet. Siinä ne möllötti just silleen miten leikkasin ne. Leikkasin vielä epätasaisesti ajatellen, ettei se haittaa. Huulta purren sitten vaan vaateharjalla ottamaan ziljoona langanpätkää kankaista pois. Parin päivän päästä harmitus laantui, onhan se peitto kuitenkin ihan kaunis ja fleece taustakangas  tuntuu kivalta, vaikka kulahtaakin varmaan helpommin kuin puuvilla. 

Kun laitoin polyestervanun väliin tein siitä pienemmän kuin kankaasta, jotta saumat olisi helppo ommella. 

No tässä se näkyy, välissä on liian vähän ja väärää tavaraa. Tosin kuva otettu ennen pesua. Ei ihan mallisuoritus.

Taustassa on hieman flanellia. Eli harmaat kankaat, joissa on palloja on flanellia, muutoin palat on  fleeceä. 

Tausta on ihanan tuntuinen.  

Tässä peitto on ommeltu yhteen ja en ole leikannut saumoje vielä auki.
Huomenna tulee 2 viikkoa niiden leikkaamisesta ja mun etusormen rystynen ja nivel on edelleen kipeä ja turvoksissa. Leikkaaminen oli rankkaa näilläkin kankailla, saati, että olisi ollut 1 kerros lisää.
No, täytyypä sanoa, että tämä työ oli aika opettavainen.
Mielelläni kuitenkin tekisin vielä toisen vastaavan, jos niitä kauniita flanelleja olisi tarjolla.
Ai niin, upotin pintaan myös jo aiemmin tekemiäni, muusta työstä ylijääneitä hirsimökki blokkeja ja oikeustalon porrasmallilla tehtyjä paloja. Oli hyvä saada ne johonkin hyötykäyttöön ja tähän ne sopivat hyvin.    

Ompelukoneen suoja valmistui

Helppo päällinen valmistui 5 cm paloista. Malli on niin yksinkertainen kuin mahdollista. 
Reunakantin sisänurkat oli hieman myttäämistä, mutta siitäkin on selvitty.

 Takaa suoja on vaaleampi sävyinen.

 Sivuissa on nauhat kiinnitystä varten.

Tausta on tällaista kuvio-hömppä-kangasta.
Päällistä voi pitää vaikka näinkin päin, jos haluaa.

Kesän kaitaliina

Long time no see, eli vapaasti suomennettuna ja tähän päivään, kyllä mä jotain käsitöitä olen tehnyt ja nyt on hetki päivttää blogia.

Kesäinen kaitaliina valmistui pienistä 5 cm paloista. Joku taisi kivasti sanoa, että ei ne ole jämäkankaita, vaan aiemmin hankittuja kankaita. No jokatapauksessa, tehty paloista, jotka ovat  vetelehtineet pitkiä aikoja laatikossa ja odottaneet vuoroaan.
Tähän väliin voisin laittaa kuvan siitä vetelehtimis-laatikosta...

Mun ompelukaveri pukkasi itsensä siihen pieneen Ikean muovilaatikkoon, palojen päälle. Ja  johon se ei todellakaan mahdu. Mutta kyllä se siinä torkut otti.
No niin, jatketaan,  

Halusin hempeää vaaleanpunaista ja kesän vihreää. En alkanut kamalasti miettimään palojen paikkaa. jottei työteliäs ja mukava fiilis pilaantuisi liian tarkkaan mietintään ja tuijotukseen.

Kesäisiin kukkakankaisiin tarvittiin vielä hieman eloa, joten liinaan on applikoitu perhosia liitelemään.

Perhoset on leikattu Sizzixin Stanssilla, joka sopii Big Shot laitteeseen. Näkyy alakuvassa.
Minulla oli ajatusta myös muunlaisesta perhostyöstä, siksi hommasin terän. Perhosten leikkas käy tuolla käden käänteessä. 

Nämä hempeät värjäyskokeilu kankaat on pelastettu kaverin kyllästyttyä niihin.
Samoin taustana käytetty vaaleanpunainen kangas. Eli kankaat pääsee käyttöön, kiitosta vaan.

En väitä edes osaavani vapaata tikkausta. Tein silti kiemuroita. Kone ei tykkää mun langoista. Oli kyllä hakeminen, ettei lanka koko ajan katkennut ja tehnyt huonoa tikkiä. Silti, työ pysyy kasassa ja kelpaa kotikäyttöön.

  Oikeastaan, mukava kun ulkona on sadellut, saa ommella, ja paljon. Siinä on vapaapäivä mun mieleen.

  Jatkan postia muutamalla Big Shot kuvalla; 

 Tässä Big Shot laite, joka toimii kuin mankeli. Minulla on tällainen manuaalinen, kammesta pyöritettävä. Näitä on myös sähköisiä, mutta tämä on hyvä.
Kädessäni on stanssi, joka on  pari senttiä paksu. Stanssin sisällä on terävät leikkuuterät, jolla leikataan paperia, kangasta, nahkaa, kartonkia yms.
Stansseja on hurjasti erilaisia. Tilkkuiluun käy hyvin isot ja selkeät kuviot. Paperiaskarteluun voi käyttää yksityiskohtaisia leikkuuteriä. 

Tässä näkyy hieman heikosti linnun ääriviivat.
Terä on pehmusteen alla suojassa.

Terä peitetään valitulla kankaalla, paperilla yms.

Sen jälkeen tehdään kerrosvoileipä, akryylimuovien väliin ja mankeloidaan laitteen läpi.

Tässä mankeloinnin tulos, lintu ja siipi, leikatut kuviot valmiina.
Kankaat voi laittaa ihan paloistakin, jotka peittävät juuri terän viivat.

Sitten vaan mix and match.

kukka ja kaveri

Kevään tilkkukurssilla oli aiheena kaarevat mallit.
Tein juoponpolku mallilla isoja kukkia. Mulla oli mielessäni jo miltä tämä näyttäisi valmiina, mutta ei pinta vastaa oikein mielikuvaani.  Nämä on niin kirkkaita värejä ja pidän mielummin murretuista sävyistä. Se on outoa, koska mulla on kuitenkin niin paljon tällaisia kirkkaita kankaita ja tehtyjä töitä.
No ehkä valmiina tykkään työstä enemmän kuin nyt. Malli oli kyllä kiva tehdä ja kaaret helppo ommella. 
Mutta nyt ollaan vasta välivaiheessa ja alkaa ikävä osuus, eli harsiminen. Näin ison työn tikkaus kotioloissa on myös mulle mega haaste. Eipä kannata laittaa itselle liian kovaa odotusta tikkauskuvioon. Jotain simppeliä sen täytyy olla. 

Kissakassi hulpioista

Järkkäsin tilkkuporukan Tallinnan matkan, tuossa jo kyllä aikaa sitten. Sain kaikilta lahjaksi jotain kissa-aiheista. Nyt vihdoin sain tehtyä näistä ihanista kissakuvista kassin.
Valmiit kuvat on kierretty hulpioilla.

Toinen puoli on yhdellä kissalla.
Unohdin kuvata sisäpuolen, mutta siellä on ruskeaa kangasta kultakuvioilla. Se sopi hyvin sävyihin.  
Sisätasku löytyy ja kiinnitys on magneettilukolla. Eli ihan peruskassi, mutta tähän tykästyn nyt jopa enemmän, kuin tehdessä. Tämä tuntuu tukevalta ja kivalta käyttää. Voihan miu mau.       

Päiväpeitto

Käsityöterkut pitkästä aikaa.
Yksi sängyn päällinen on valmistunut sitten viime kerran. Harmittavasti valmistui vain väärällä viikolla,  eli sateisena ja harmaana viikkona, jolloin kunnollista kuvaa ei meinaa saada millään.
Yritän heittää sitä eri huoneisiin kuvattavaksi, aina mihin valonpilkahdus osuu.
En millään malta odottaa aurinkoista päivää postaukseen, koska tietokone oli niin pitkään rikki / huollossa.   

Tässä kuvassa tikkauslinjat näkyvät hieman paremmin. Tikkasin peiton suht tiheästi, vaakasuorin viivoin. Vihreässä reunakaitaleessa on siksak tikkaus.

Taustana on romanttinen, valkopohjainen ruusukuvio kangas. Romanttinen tausta ei ole ihan
tyyliltään paras mahdollinen moderniin päälliseen, mutta se on kaunis ja ajaa asiansa hyvin päiväpeiton taustana.Kylläpä tulikin jo ryppyjä, kun peitto oli hetken taiteltuna.

 Tässä vielä harsimispäivänä otettu kuva. Yritän epätoivoisesti saada kauniit värit ja kankaat kuvattua, mutta eipä nämä kuvat tee ihan oikeutta.
Mutta ihanaa, nyt on yksi keskeneräinen työ vähemmän. Muutama työ olisi tuossa vielä tulollaan.

Peiton koko on n. 180 x 220cm.

Auringonkukkia

Sain tikattua syksyllä aloitetun torkkupeiton valmiiksi.
Aiempi inhokki on nyt päässyt osastolle" tuli ihan kiva ".
Tikkaus teki tälle hyvää. En tikannut vapaalla, enkä ympyrää, vaan suoralla valkoisia kaitaleita. Jätin oranssit kukkapalat tikkaamatta, jotta työ pysyisi pehmeänä. Pysyihän se.
Leväytin työn päiväpeiton päälle, jotta saisin jossain kokonaiskuvan
Valonpuute haittaa edelleen kuvausta. Aamulla on pimeää kun lähden ja kun tulen kotiin, taas tulee heti pimeä.   Täytyy vissiin vaan sopeutua hieman varjoisiin kuviin.

Tässä näkyy tikkaukset vähän lähempää.
Ja alla näkyy reunoja.  

Jottei homma olisi mennyt liian helposti, kasasin taustan eri paloista, ajatellen, että nyt nämä 

kaikki räikeät kankaat lähtee meiltä. 

Sain ne samaan työhön ja samaan värimaailmaan. Sinne uppos. 

Pääsin jopa melkein kaikista näistä kankaista. 

Uskon, että osaan nykyään valita ostettavat kankaat paremmin. Nämä oli melkoisen vanhoja hankintoja, mutta joskushan nekin on käytettävä pois. Ei ne kaapissa parane.  

Torkkupeiton koko on n. 190 x 135cm.

Kaurakissoja ja sekalaista ompelua

Pitkästä aikaa tein kaurakissoja.
Nämä ovat ihania hartioiden lämmittäjiä.  Muoto on parempi kuin tavallisessa pötkylässä.
Tämä kissa lepää kuin Ragdoll niskassa.

 Kangas on värikästä, joten kasvot ei paljoa näy, mutta kyllä näille on nassutkin olemassa.

 

Eilen oli erilaisten ompeluiden päivä. Tein pyynnöstä uudelle jääkiekkokypärälle suojapussin. 

Visiiri kuulemma naarmuuntuu kassissa joten se piti suojata.  Harvoin saan kuvata mitään, ettei joku karvakorva pyöri siinä linssiluteena. Siitä on pakko laittaa todiste alle. On ne kissat suloisia.

 Tän jälkeen tuli kiekkosuojusten tarranauhojen korjailua.

Kun nämä oli takana ei omien farkkujen lyhennyt tuntunut enää niin vaikealta aloittaa. Homma oli  odottanut vuoroa jo 4 kk. Se ei ole kivaa puuhaa, joten kiitettä ei siihen ole ollut. Korjasin seuraavaksi vielä tunikaa.  Plääh, nämä korjailut on tylsiä, mutta nyt tehty. 

Tilkkuja ompelee mielellään, mutta muut on pakkopullaa. 

Kukkapelto

 

******

Päivitys aiempaan viestiini, 

Aurinko paistaa tänään, yllätykseksi. Luulin, ettei sitä nähdä ennen huhtikuuta. 

 Rynnin ulos jäätymään ja kuvaamaan peiton ulkona. Kamala myrskytuuli. 

 Peitto ei pysynyt paikallaan ja ylhäällä kuin hetken. 

Tausta hieman likaantui, vaikka pyyhin mattotelineen. No taustan voi pyyhkiä tai pestä.

Seuraavaksi jotain outoa tapahtui ja kännykästä ja koneelta poistui kaikki parhaat kuvat. Laitan siis sen kuvan mikä jäi jäljelle, eli sen, joka olin ensin poistanut huonoimpana.  

No, se on parempi kuin koko kuva peitosta sisällä. Ja ulos en enää mene leikkimään.   

******

Räväkän värikäs kukkapelto peitto on valmis.
Tässä Malmitalolla kuvatusta kuvasta näkyy värit paremmin kuin seuraavasta kuvasta, joka on kuvattu kotona lattialla. Värit on siinä tosi tummat ja kellertävät. Valo ei vaan riitä.
Näillä keleillä ei voi kuvata ulkona, joten pakko mennä sisäkuvilla.
Otetaan kuva luonnonvalossa sitten vaikka myöhemmin keväällä.  

   
Peitto on tehty isoon sänkyyn.
Koko on 195 x 220 cm.
Sängyssä on pääty, joten peiton ei tarvitse olla pidempi.
Taustana on yksivärinen, vanhan roosan värinen, lakanakangas., 

Peitossa oli iso työ ja haastetta riitti monessa asiassa, joten olen iloinen, että tämä projekti on valmis. Ja seuraavat työt on vähän niinkuin tulollaan jo.

Siitä puheenollen, tällainen projekti tulla tupsahti yllättäen ja pyytämättä;
ajattelin ensin kasata taustan tuohon kukkapeittoon useammasta palasta, mutta lopulta ymmärsin, että, jos pinta on kuin alkuräjähdys, laitan yksivärisen taustan.
Mulle jäi käsiin aloitettu tausta, joka on enemmänkin päällisen oloinen.
Tässä on mukavan raikkaat värit, mutta nyt tarttis saada inspis ja jatkaa tästä.
Kyllä uusille päiväpeitoille on aina tarvetta, mutta ehkä hauduttelen jatkoideaa vielä hetken.