Interleave quilt

Tänään oli superhieno päivä. Aurinko toimi superhyvänä motivaattorina  saada työ valmiiksi.
Mutta olipa tuulista.
Peiton toinen reuna näyttää ihan kierolta, mutta tämä oli suorin kuva mikä juuri ja juuri saatiin otettua. Tuuli pöllytti työtä minkä kerkisi. 

Seison juoksuhaudan reunalla, jotta peitto roikkuisi suorana alas asti.

Tässä hauskoja kuvia, kun yritettiin saada kuvaa aikaan.
Mua ei pitänyt näkyä...

Suoran peiton sijaan varjot näkyy hauskasti.  

Eihän tästä tuu mitään! Mutta peiton tausta näkyy hyvin.

Ja nämä hauvojen varjot on niin hienoja!
 

Tässä yksi taikamatto, lähdössä lentoon!
No saatiin yksi, mekein suora kuva. Kelpaa tässä säässä. 


Tässä vielä kuva pinnasta, ei tikattuna. Tikkasin joka saumaan. Suikalet ovat 4,5 cm, joten niitä on paljon. Mutta se oli helppoa. Vanu on tosi ohut polyestervanu.
Työ tulee portaikon seinälle.

Olen ehtinyt ihastua, kyllästyä ja epäillä työtä, ennen sen varsinaista aloitusta.
Kun siihen ryhty, työ oli simppeliä.
Mikä tässä oli harmittavaa itselleni, etten pystynyt etukäteen näkemään millainen työstä tulee.
Jos tekisin toisen, en siltikään osaisi katsoa kankaita ehkä juuri tarkkaan, siihen paikkaan ja siihen muotoon kun haluaisin. Ehkä harjoitus tekisi mestarin. En ota selvää, ainakaan heti.
Toiset saavat työn väreistä terapiaa, minä tarvitsen hetken vain tavallista terpiaa tämän jälkeen.

Ehkä seuraavaksi teen vaikka hirsimökillä jotain kivaa.