Ehkä ompelen, tai sitten en

Voi ahdistus!
Olen yrittänyt miettiä mitä Ranskasta tuoduista puuvilloista voisi ommella. Värit on niin kirkkaita ja ovat ehdottomasti kesäkankaita. Päällinen on ollut tekeillä pitkään ja nyt sain sen viimein valmiiksi muutamia viikkoja sitten. Kun homma ei inspiroi, niin vaiheissa kestää.
Tämä olisi ollut parempi ilman vihreää, mutta en alkanut purkamaan.

 

Mulla ei ollut yhtä sopivaa taustakangasta, joten sain kuningasajatuksen tehdä sen osista. Saisin mun kirkkaita isoja paloja pois, sekä noista ranskan rapeista kankaista tollaisia boordiosia käytettyä. 

Tausta on sitten sillisalaattia pahimmillaan.

 

Osat on harsittu yhteen, mutta mun kone ei suostu tikkaamaan tätä nätisti! 

joo, silläkin taitaa olla jotain makua.  

En kyllä vie tikattavaksi, koska ajattelen tehdä vain suoria linjoja ja homman piti olla helppoa. 

Eikä se Soilikaan varmaan mitä vaan ottaisi ;-)

Olen antanut koneen lepää viikon ja ottanut taas etäisyyttä, mutta on vissiin pakko taas kokeilla illalla. 

Neulan vaihto ja lankojen vaihto ei auttanut. Ehkä mun pitää purkaa jotain levyn osia ja putsata osia mahdollisesta kangasnöyhtästä yms. 

Mulla on sata kivaa inspistä muista kankaista ja töistä. On Tildaa, batiikkeja...

 mutta nyt en anna itselleni lupaa tehdä muuta, ennenkuin tämä tukko on valmis.  Pahinta kyllä on, ettei peitolle ole käyttökohdetta. 

Ajattelin kuitenkin jotenkin, että tästä tulee tytöille auringonottopeitto rannalle ( kuten kaikista vähemmän ihanista töistäni ). Koko on sopivasti yksinmaattava, kun kesällä maataan stadikalla ja luetaan  syksyn kirjoituksiin! Ja tietysti luetaan! Hyvän suunnittelun tuloksena, tähän ei mahdu mitään kesäkollia enää samalle peitolle tungeksimaan ja höpöttämään. 

Saattaa vaan olla, että peiton väritys vetää puoleensa kaikki etelä suomen pörriäiset. Ne raukat on huijattu luulemaan, että tässä on kukkapelto. Ne raukat!